Minulla kun on tämä Morsian. Asumme yhdessä ja hän on äkkipikainen, niin pirun äkkipikainen. Ja haistelee likaista pyykkiä. Mutta hauskuuttaa minua soittamalla ilmaviulua ilkosillaan toisinaan.

No, tänään hän herätti minut. Ravisteli kyljistä ja sanoi että älä vain makaa siinä. "Nouse ylös. Meidän pitää puhua." Tarttui perhana tukasta ja nosti.

Älämölö siinä olisi helposti syttynyt, mutta fiksuna miehenä päätin välttää sen. Otin peittoni ja marssin vaatekomeroon siitä. Sinne kävin torkkumaan, kyykkypersiilleni.

Morsian tuli tietenkin perässä ja haukkui pataluhaksi. Mölisi kuin palosireeni, äkkipikainen kun on. Läimäytti komeron oven kiinni ja paineli jonnekin. Minne lie teetä keittelemään.

No, minä otin torkut siinä kun en muutakaan keksinyt. Nukahdin, mutta tuskinpa kovin pitkään vetelin. Oli hiljaista kun heräsin.

Mietin, mitä helvettiä aikuinen ukko torkkuu vaatekomerossa. Tuntui pöljältä, mutta en noussut.

Muistin, kuinka maaninen ystäväni Kimmo kertoi salarakkaudestaan sihteeriinsä. Satunnaista seksiä siis harrastivat, maaninen ystäväni Kimmo ja sihteeri. Sihteeri ei ollut kaunis eikä laiha, mutta sihteeri.

Kerran oli käynyt kurja tuuri. Maanisen ystäväni silloinen vaimo oli tullut kotiin liian aikaisin. Oli sekin paikka, hoitaa nyt hommat kotona. No mutta, kuulivat kuitenkin kolinan alakerrasta yläkertaan ja yhdyntä keskeytyi. Pakokauhu nousi ja nopeasti oli löydettävä sihteerille piilo. Vaatekaappi oli ratkaisu: ei ehkä järin omaperäinen, mutta aina käytännöllinen. Aina? Ei tällä kertaa.

Niinpä kun sihteeri yritti astua kaappiin, ei hän yllättäen mahtunutkaan kuin puoliksi sinne. "Mitä nyt", Kimmo kysyi. "Tää on liian kapea, ei tänne mahdu", sihteeri vastasi. "Miten niin ei mahdu, aina kaappiin mahtuu!" "Ei mahdu niin ei mahdu!"

Ystäväni tarttui sihteeriä lantioista. Yritti auttaa ja työnsi. Sihteeri oli saatava kaappiin. "Muijakin hommasi sellaisen soutulaitteen", Kimmo puhisi. "Rupesi dieetille", Kimmo ähisi ja työnsi työntämistään. "Hitto, olis sullekin ollut avuksi tähän tilanteeseen..."

Naps, se oli virhe. Sihteerin yhteistyöhalukkuus katkesi siihen paikkaan. Hän ei edes sanonut mitään, kauhaisi vain vaatteensa kainaloonsa ja tömisteli alakertaan. Marssi ilkosillaan suoraan keittiöön vaimon äimisteltäväksi ja pamautti: "Tajuutsä sisustamisesta mitään lehmä?!"

Kauhistuneelta vaimolta kauppakassit putosivat. Hän tuijotti näkyä suu auki. "Annanko vinkin", sihteeri sihisi. "Hommatkaa isommat kaapit!" Sitten sihteeri kääntyi ja meni, puki vasta ulos päästyään.

Hymyilin muistelulle tovin. En tohtinut nousta. Nukahdin uudestaan. Heräsin vasta kun Morsian avasi oven.

"Vieläkö sinä täällä?!" hän kysyi. "No kun nolottaa...", vastasin. "Mikä?" Morsian kysyi. "No, olla täällä..."

Morsian polkaisi jalkaansa: "Nyt puhutaan!"

Ja sitten puhuttiin, keittiössä.